Tänään kuntavaalien osalta tapahtuu ehdokasasettelun vahvistaminen ja samalla ehdokasnumeroiden jako. Itselle tämä tekee ehdokkuudesta tietyllä tavalla todellisempaa. Olen lähisukumme ensimmäinen, joka lähtee ehdolle kuntavaaleissa. Se tuntuu hienolta ja arvokkaalta. Tietyllä tavalla se on jo itsessään vaalivoitto, sillä se muistuttaa siitä, miten onnekasta on asua Suomessa, jossa jokaisella on mahdollisuus asettua ehdolle. Ei tarvitse olla poliittisesti aktiivisesta perheestä, jolla on jo tietty asema yhteiskunnassa. Ei tarvitse olla valtavia omaisuuksia tai valmiina hienoa imagoa. Tietysti nämä kaikki edellä mainitut asiat helpottavat, esimerkiksi näkyvyyden saamista, mutta toisaalta ne eivät pelasta siltä, jos on auttamattoman huono…

Nokia ilmoitti investoivansa uudet tilat Ouluun Linnanmaalle. Tämä nostikin jälleen keskustelua Oulun raitiovaunuista. Kerrottaneen että rakastan ratikoita, olen kasvanut ratikkatehtaan vieressä ja olen päässyt työskentelemään ratikoiden parissa - tällä hetkellä teen diplomityötä juurikin raitiovaunuista. Raitiovaunu on oivallinen matkustusväline - ja kaikenlisäksi se on ympäristöystävällinen! Silti en kannata ajatusta ratikasta Oulussa. Oulun infrastruktuuri on mitä on. Oulu on levittäytynyt laajasti, mutta samalla harvasti. Ratikka on parhaimmillaan suurkaupungeissa, joissa rakennukset ja asunnot ovat lähellä linjaa, ja pysäkit ovat sopivalla etäisyydellä. Toki on mahdollista, että kaavoitetaan uudestaan, rakennetaan ja kehitetään. Se kuitenkin vaatii paljon aikaa…